Heipä vaan!

Mukavaa, kun olet tullut pistäytymään blogissani. Vielä mukavampaa on, jos jätät käydessäsi itsestäsi puumerkin. Toivottavasti viihdyt - tervetuloa myös uudestaan! :)

sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2012

Palmusunnuntai


Niin kuin varmasti jo vanhastaan muistatte, en ole mikään juhlapyhien ystävä. Ennemmin nautin tästä arjen vilinästä, enkä kaipaa juhlia sotkemaan totuttuja rutiineja.

Pääsiäinen on kuitenkin poikkeus juhlien joukossa. Pääsiäiseen valmistautuminen ja paastonaika värittää niin vahvasti kevättalvea, ja itse hiljainen viikko ja lopulta pääsiäinen ovat minulle ehdottomasti vuoden kohokohta. Ja pääsiäisen jälkeen seuraa sitten pääsiäisviikko ja oikeastaan kokonainen pääsiäisaika, jonka riemua kestää pitkälle kevääseen, helatorstaihin saakka.

Tänä vuonna olen saanut elää pääsiäisen sanomaa uudelleen ja uudelleen jo ennen itse juhlaa. Se on saanut minut pohtimaan monenlaisia asioita, ja eräänä aamuna bussissa istuessani tein erään oivalluksen. Olen nimittäin miettinyt, miksi minulle ensimmäinen adventtisunnuntai on valtavan tärkeä päivä, Hoosianna on pakko päästä laulamaan. Mutta sen jälkeen minulle on ihan sama, vaikkei itse joulua tulisikaan. Toki joulun sanoma Vapahtajan syntymästä on tärkeää, mutta minulle se on enemmän sellaista hiljentymisen ja rauhoittumisen aikaa, jolloin haluan ennemminkin paeta arjen yltäkylläisyydestä vaatimattomuuteen ja yksinkertaisuuteen, minun jouluuni ei oikein istu kimallukset, materia eikä varsinkaan notkuvat pöydät tai seurustelu muiden kanssa. Oikeastaan sana "juhla" tuo minulle muutenkin mieleen "juhlallisuuden", arvokkuuden, hiljentymisen ja rauhan, en osaa siihen yhdistää isoa ihmisjoukkoa enkä minkäänlaista hössötystä tai valmistelua. Se on vain sellainen asia, joka hiljaa hiipii sisään ilman suurempia torven toitotuksia ja ilman, että itse teen mitään. Asettuu jonnekin nurkkaan, josta se vaivihkaa kuiskailee, että täällä ollaan, mutta älä kiinnitä minuun mitään huomiota. Sellainen on minun mielikuvani Juhlasta, ja annan sen ollakin siellä nurkassaan ihan rauhassa samalla kun jatkan itse elämääni normaaliin tapaan. Eihän se juhlapäivä lopulta ole sen kummempi päivä kuin mikään muukaan, kyllä kaikki elämän päivät ovat yhtä arvokkaita, eikä yhtä päivää sovi nostaa sen korkeammalle jalustalle kuin muitakaan. Kiitollinen saa olla kaikista lahjaksi saamistaan päivistä tasapuolisesti. :)


Vaan pääsiäinen, on sen sanoma kuitenkin niin iso juttu, että kyllä minä väkisinkin haluan sitä juhlistaa. Pääsiäinen on sellainen Juhla, joka astuu sieltä nurkastaan askeleen eteenpäin, se haluaa tulla vähän lähemmäksi ja olla enemmän läsnä arkitouhuissamme. Oikeastaan pääsiäinen on läsnä ympäri vuoden, mutta näin keväällä se vain muistuttaa itsestään vähän enemmän.

Siellä bussissa istuessani tein siis sen oivalluksen, miksi pääsiäisen lisäksi ensimmäinen adventtisunnuntai pomppaa myös nurkastaan esiin. Viime viikolla sain nimittäin laulaa Hoosiannaa monta kertaa, mikä oli tietysti niin jännää, kun yleensä sen saa laulaa vain kerran vuodessa. Ja silloin tajusin, että minähän tykkään ensimmäisestä adventtisunnuntaista siksi, kun oikeastaan sen sunnuntain aihe ja varsinkin se Hoosianna liittyvätkin pääsiäiseen! :) Enhän minä silloin ensimmäisenä adventtina ala suinkaan odottamaan joulua, vaan minä alan odottaa pääsiäistä! :)


Niin, ensimmäisen kerranhan se Hoosianna kajahti parituhatta vuotta sitten juuri pääsiäisjuhlan alla, kun eräs kuningas ratsasti vaatimattomasti aasin varsalla Jerusalemin pääsiäisjuhlaan. Ja siksi tänään on palmusunnuntai, ja siksi meillä Suomessa lapset heiluttelevat palmunoksien sijaan pajunoksia ja toivottavat ihmisille terveyttä tulevaksi vuodeksi - ja saavat kenties jotain kivaa palkkaa koreihinsa. :)


Meidänkin lapset kävivät tänään virpomassa. He halusivat välttämättä pukeutua Ninjaksi ja Batmaniksi, eivätkä suinkaan noidiksi, kuten yleensä on tapana. Vaikka oikeastihan virpomisperinteeseen ei kuulu noidat lainkaan, monet itäsuomalaisethan suorastaan ovat loukkaantuneita siitä, että läntistä noitaperinnettä on sotkettu virpomiseen. Länsirannikollahan, mistä minäkin olen kotoisin, perinteisesti noidat ovat kulkeneet pääsiäislauantaina, mutta siihen taas ei ole liittynyt virpomista. Niin vain ovat perinteet menneet sekaisin, ja tänä päivänä noidat virpovat, Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla virvotaan ensi lauantaina ja muualla maassa tänään sunnuntaina. Kun nämä perinteet ovat muutenkin näin sekoittuneet, niin ehkäpä virpoakin voi vaikka Ninjana ja Batmanina. :) Olisin siis aivan hyvin voinut lähettää lapseni virpomiskierrokselle ihan tavallisissa vaatteissakin - kuten yksi alakerran poika tänään olikin virpomisreissullaan - mutta kuopuksella oli niin valtava into pistää Batman-puku päälle, että näillä vaatteilla sitten mentiin tällä kertaa.


Poikien äitikin on kulkenut viime viikon vähän hassuissa vaatteissa. Tässä odotellaan kuningasta saapuvaksi Jerusalemiin, ja ihan kohta kajahtaa se Hoosianna. Vaan kuka on tämä nainen, joka niin kovasti kuningasta odottaa? Ehkä saatte vastauksen viikon päästä, pääsiäisen aamuna. :) Tähän kuvaan tulee siis jatkoa...


Siunattua palmusunnuntain iltapäivää ja iltaa ja rauhallista alkavaa hiljaista viikkoa!

 

5 kommenttia:

  1. Todella oli mielenkiintoista lukea pääsiäisestä sinun ajatuksia. Mua kyllä rasittaa se,että lapset puetaan noidiksi. Tottakai minäkin pienille virpojille namua annan,mutta noidat ei millään tavalla kuulu pääsiäiseen. Minusta paljon parempi batman ja ninjakin:) Se on lasten leikkiä. Mutta meidän paikkakunnalla valitaan aikuisista noidiksi pukeutuneista oikein aina vuoden noitakin!

    VastaaPoista
  2. Virpojat eivät meillä pukeudu noidiksi, mutta toki otetaan vastaan kaikennäköiset virpojat, sillä edellytyksellä, että ovat oikealla asialla eivätkä pelkästään rahaa vailla nopeasti kasaan raapaistun kepakon kanssa. Tänä vuonna ei onneksi noita rahankerääjiä ollutkaan liikkeellä, vaan tosi kauniita vitsoja tuli. Annoin suklaamunan ja kaksieurosen. Oma poikani kävi virpomassa isovanhempansa. Minusta virpomisperinne on kaunis tapa. Toki trulliperinne (kansanperinteessähän noidat ovat lankalauantaina piilotelleet taikaesineitä naapuruston navetoihin epäonnea tuomaan)on myös kuulunut pääsiäiseen, mutta eikö meillä jo ole halloween tähän tarkoitukseen?

    VastaaPoista
  3. Minusta on tosi hienoa, ja oikein, että huolimatta omasta puritaanisesta katsomuksestasi annat lasten tehdä tällaisissa asioissa kuten haluavat. Lapsena on kuitenkin tärkeää sekin, ettei liikaa erotu kaverijoukosta tapoineen :) ja toisekseen, minusta kukaan ei voi tehdä valintoja, ellei ole vaihtoehtoja. Aikanaan pojilla on sitten laajempi "pohja" päättää, mikä on se oma elämänkatsomus ja miten sitä haluaa ilmaista ja toteuttaa. En nyt osaa selittää tämän paremmin ajatuksiani, mutta halusin vain kertoa, että kunnioitan Sinua (ja miestäsim yhteistähän se kasvatus on) kasvattajina! :)
    (tätä kommenttia ei tarvitse julkaista, ellet erityisesti halua.)

    VastaaPoista
  4. Meidän ovella kävi Darth Vader Tähtien sodasta. :D

    VastaaPoista
  5. Maajo: Mun mies meinasi, että hän pukeutuu myös Darth Vaderiksi, ja minä olisin voinut olla sitten prinsessa Leia, mutta se olisi ollut vähän hankalaa, kun olisi pitänyt vaihtaa kampausta joka naapurin kohdalla. :D Oltiin sitten poikien mukana virpomassa ihan omissa vaatteissamme.

    VastaaPoista

Haluatko piristää päivääni? :) Sen voit tehdä helposti jättämällä itsestäsi puumerkin kommentteihin! Kiva kun löysit blogiini - tervetuloa toistekin! :)

Jos kommentointi ei onnistu (vaatii rekisteröitymisen), voit laittaa viestisi sähköpostitse:
marska_77@yahoo.com

Kiitos! :)

Hei hei!

Kiva kun kävit, tulehan toistekin! :)